Talvi tuli

huhti-10
Kuva Riitta Kreus

Aikaa on vierähtänyt, siinäpä se syksy kului ja kääntyi talveksi vallan joutuin. Ihmettelen mihin tuo aika oikein meni, tuntuu etteipä tässä kovin mitään ole saanut aikaiseksi. Hieno hetki kuitenkin oli OSN:n pikkujoulujuhlissa, siellä jaettiin palkinnot uusille valioituneille, ja Sarakin sai omansa jäljestettyään itsensä Norjan JVA:ksi.

Maastolenkeillä Sara harrastaa omaa talviurheilulajiaan: "kylkimyyrysivuluisua". Koira ottaa vauhtia, heittäytyy kyljelleen luisumaan esim. kelkkauralla tai renkaan jäljellä, mieluiten alamäkeen nauttien silminnähden suorituksestaan! Tuuli puolestaan upottaa kuononsa ja sitten koko päänsä lumisiin mättäisiin, josko sieltä löytyisi jotakin mielenkiintoista, tai houkuttelee keppi suussa Saraa leikkimään. Ainakin koirat ovat innoissaan lumesta, lenkeistä ja pienistä koulutustuokioista silloin tällöin.

Näin tämä pimein kausi taittuu Joulua ja vuoden vaihtumista odotellessa, ja kunhan sitten päivä pitenee ja lämpenee alkavat taas kevään uudet kujeet.

Torniossa

Tuulin ensimmäinen NOME-startti lauantaina Torniossa tyssäsi heti alkuunsa, kun hermostuksissani pilasin koiran ohjaukseen lähdön hosumalla, enkä sitten enää saanut Tuulia mitenkään hallintaan, kun koira päätti noutaa variksen viereiseltä hakualueelta. Se siitä ja hyvää kotimatkaa!

Emmepä kuitenkaan vielä suunnanneet kotiin, vaan vietimme iltaa Naistenhakuun osallistujien kanssa ensin keskuspaikalla, jossa oli mahdollisuus hemmotella itseään esimerkiksi hieronnalla tai shoppailulla, ja myöhemmin tutustuimme paikalliseen karaokebaariin. Ja tottakai illanmittaan teimme suuria suunnitelmia varsinkin linjan ja markeerausten hiomiseksi. Toivottavasti osa niistä toteutuukin...

Kiitos kokeen järjestäjille!

Nyt, kun lokakuu on alkanut ja päivät lyhenevät ja pimenevät tulee väkisinkin taukoa kokeisiin, niihin valmistautumisiin ja  treenailuihin. Aina se tuntuu vähän haikealta toimintaa täynnä olleen kesän jälkeen, mutta ensi kesänä sitten taas uudet kujeet, kun sitten uskoisin kaikilla olevan taas uutta intoa talven jälkeen!

NO JVA

Tänään oli KoiraNettiin ilmestynyt "NO JVA" Suomen valioarvon lisäksi Saran nimen eteen. Lisäsin tuon virallisen tittelin myös Saran nimikkosivulle Hymy.

 

PM-kokeessa

Tänään Pyhäjoen Palosaaressa kisattiin MEJÄ:n piirinmestaruudesta. Koe sujui hyvin ja kokeen kaikki koirat saivat tuloksen, onnittelut siis kaikille osallistujille, ja varsinkin tuoreelle piirinmestarille Niina Niemen tolleri Nitrolle!! Myös Kaisan Foxi teki hienon työn ja sijoittui PM-kokeessa toiseksi, onnea molemmille!

Tuuli jäljesti rinnakkaiskokeessa hienon tuloksen: VOI 1 ja 48 pistettä, olen tosi onnellinen ensimmäisestä VOI-luokan ykkösestä ja koiran erinomaisesta työskentelystä!

Koe pidettiin riistarikkaissa maastoissa, opastamaani jälkeä purkaessani näin ainakin kolmesti metsäkanojen nousevan siivilleen jäljen tuntumasta, ja tuoreita hirvenjälkiä ja jätöksiä oli pitkin matkaa. Siinä sitä oli riistaviettisille koiruuksille tekemistä! Kaikin puolin onnistunut viikonloppu oli, ja tsemppiä Nitrolle SM-MEJÄ-kokeeseen!

Karasjoki 7.8.2010

Yhteiskuvassa
Kuva Vuokko Matero
Jäljestysreissumme Norjaan onnistui hienosti, yli odotusten!

Lähdimme Vuokon ja koirien, Veikan, Saran ja Tuulin kanssa ajamaan Karigasniemeä kohti perjantai-iltapäivällä. Liisa ja Roni sekä Lea ja Risto olivat lähteneet matkaan jo aamupäivällä, joten he olivat kotiutuneet Tenorinteen leirintäalueen mökkeihin jo valmiiksi, mutta jaksoivat odotella että mekin viimein pääsimme yömyöhään perille. Saavuttuamme ulkoilutimme koirat ja muutaman sanan vaihdettuamme oli jo korkea aika kallistua muutamaksi tunniksi nukkumaan.

Lauantaina saavuimme hyvissä ajoin Karasjoelle, parkkipaikalle, jonne kokeeseen osallistujat kokoontuivat. Kokeen vastaava toimitsija, Asbjorn Guttorm on iloinen ja vilkas mies, ja alun ihmettelyn jälkeen asiat selvisivät, varsinkin kun paikalle saapui suomea puhuva nainen tulkiksi. Kokeen järjestäjät olivat ystävällisiä ihmisiä, ja näkivät vaivaa kokeen onnistumiseksi. Sää oli helteinen, mutta koirat voitiin käydä uittamassa Karasjoessa, tosin turkit kyllä kuivuivat nopeasti.

Meidän kaikki koirat saivat ykköstulokset! Norjan jäljestämisvalioiksi siis tulivat Sara, Veikka, Roni ja Risto. Tuulin tulos jää odottamaan mahdollista Suomen valioitumista. Sara oli kokeen paras koira ja sai kunniapalkinnon sekä kaksi kiertopalkintoa vuodeksi. Tuulikin, joka siis starttasi ensimmäistä kertaa voittajaluokassa, ylsi neljänneksi parhaaksi.  Lauantai-iltana meillä kaikilla taisi olla melko muikeita ilmeitä, kun kohotimme maljat koirillemme! 

Tuulin ensimmäinen MEJÄ-startti

Aika kuluu aivan käsittämättömän nopeasti, en yhtään ihmettele erään ystäväni huokaisua, että "voisikohan EU:lta anoa muutamaa lisätuntia vuorokauteen!". Tarvisee vain vilkaista ympärilleen, varsinkin muiden koiraharrastajien elämänmenoa, niin kaikilla jatkuu ainakin näin kesäisin samantyyppinen rumba.

Yksi ohjelmantäyteinen viikonloppu on siis taas eletty, Muhoksella, Pohjois-Pohjanmaan Kultaisten järjestämässä MEJÄ-kokeessa. Koe sujui muuten ihan hyvin ja tuloksiakin saatiin, mutta yksi ikävä tapaus sattui, Heikki ja Eddie läksivät yhdelle päivän viimeisistä VOI-jäljistä, mutta koiran suoritus alkoi ja loppui lähtömakaukselle: satojen maa-ampiaisten parvi hyökkäsi yllättäen ja koira sai ainakin yhden piston kuonoonsa. Koe tietysti keskeytyi siihen. Onneksi Eddie kuulostaa jo nyt voivan ihan hyvin!

Tuuli osallistui ensimmäistä kertaa MEJÄ-kokeeseen. Pari kertaa sydämeni vähän hypähti, kulmalla, josta läksi lintu ja kaadolla, jonka ensin ohitimme ihan vierestä... onneksi Tuuli hoksasi palata takaisin nappaamaan sorkan suuhunsa, ja alkoi ylpeänä esitellä saalistaan. Olen tosi tyytyväinen, AVO 1 ja 42 pistettä, hieno suoritus ensikertalaiselta! 

Lomareissussa

Kahden viikon loma on nyt puolivälissä. Aika kuluu huimaa vauhtia, kun koko ajan on ollut jotakin suunniteltavaa ja tekemistä. Viikko sitten lauantai-sunnuntai välisenä yönä ajelimme koirien kanssa Mustialaan noutajaleirille. Yöllä oli viileämpää ja oli myös leppoisampaa ajella asuntovaunun kanssa, kun liikennettä oli harvakseltaan.

Leirillä oli mukavaa! Tapasin koiraharrastajia, joita siis näkee kerran vuodessa juuri kesäleirillä pitkien välimatkojen vuoksi. Osallistuimme Saran ja Tuulin kanssa koulutuksiin, joista saimme taas uusia vinkkejä ja neuvoja, ja Sara pistäytyi saamassa oppia agilitykentälläkin, joka oli myös minulle aivan uusi laji.

Perinteisesti meillä oli asuntovaunuleiri pystyssä aivan Lurpan, leiribaarin, vieressä ja se oli keskuspaikkana leirin mejäkoulutuksille, sekä toimi  leirikisan yhtenä rastina. Kaikilla oli hauskaa kun joukkueet hakivat piilotettuja juomia, varsinkin häkissä oleva Karhu kiinnosti kaikkia osallistujia.

Mieleen painuva kokemus oli myös tunnin kiertoajelu Saunabussilla! Linja-autoon oli rakennettu puulämmitteinen sauna. Meidän privaativuorollamme ajelulle osallistui reilut 10 naista ja pari lasta. Ajelimme Tammelan keskustan läpi saunoen ja löylyjä heitellen eräälle uimarannalle, ja siellä kaikki järveen, sitten taas ajeltiin ja saunottiin sekä käytiin uimassa toisen kerran. Vuoron lopuksi tultiin takaisin leirin saunaan, jossa vielä pistäydyttiin ainakin suihkussa.

Leiriviikon aikana tuli Kennelliitosta uutinen: Tuulin lonkka- ja kyynärkuvat oli lausuttu A/A ja 0/0. Hieno homma!

Perjantaina leiriltä lähtiessä oli tuttu haikea tunne, taas kuluisi vuosi ennen kuin tavattaisiin... ja viikko kului niin hirmuisen nopeasti. Ajelin koirien kanssa suoraan mejäkokeeseen Vihantiin, jonne ehdimme iltamyöhällä leiriytymään. Ehdimme kuitenkin vähän lenkkeillä, tutustua kokeen hienoon keskuspaikkaan ja saunaan, ja hetken tarinoida Kaisan, Vuokon ja Teijon kanssa.

Sara osallistui kokeeseen sunnuntaina. Päivä oli kuuma ja viimeisellä osuudella Sara hyytyi selvästi, jolloin sen keskittyminen ei enää riittänyt vaan vähän ennen kaatoa tehtiin hukka. Makaukset Sara kuitenkin osoitti todella mallikkaasti, kun se jäljesti hieman jäljen sivulla, makauksen kohdalla Sara oikein pyörähti sitä nuuskimaan.

Kaisan Foxi läksi lohkollaan viimeisenä metsään. Koiran jäljestäminen kuitenkin keskeytettiin, sen ensin otettua nautinnollisen mutakylvyn hukan kera, kun koira sen jälkeen selkeästi epäröi mennä makaukselle, jossa lähemmin tarkasteltuna oli edellisenä yönä mellastanut karhu! Jäljen purkajan seuraksi lähtikin varulta kaksi metsämiestä, vaikka karhu olikin pyörinyt yöllä jäljen tuntumassa.

Seuraavaksi lähdemme pyörähtämään Lapissa, Saariselän maisemissa. Ajelemme huomenna Annen ja koirien kanssa Tankavaaran tuntumaan mökille ja  ajatuksena on ulkoilla ja viettää rentouttavia lomapäiviä tutussa ympäristössä, rauhoittua hetkeksi.

Olihan jo itiköitä...

kaato2Viikon lomanpätkän lopettajaisiksi vietimme viikonlopun Pyhännällä. Aluksi sää suosi ja eilen saimme tehtyä jäljet poutasäässä. Tänään heräsimme sateiseen aamuun, mutta koirillehan keli oli mitä mainioin. Molempina päivinä hurjistunut sääskiparvi hyökkäsi kimpuumme metsässä tehden hetken seisahduksesta suorastaan painajaisen! Myös kaksi kyyhavaintoa oli, mutta onneksi ne huomattiin ennen kuin mitään tapahtui.

Saran tämänpäiväinen jäljestys sujui huomattavasti paremmin kuin viikko sitten, nyt koiralla oli menohaluja ja intoa jäljestää. Tuloksen pudotti VOI 2:n juuri  ennen kaatoa tehty hukka, mutta pääosin olen tyytyväinen Saran suoritukseen. Toivottavasti into säilyy!

Terveystarkastuksessa

Tuuli kävi tänään Akuutissa silmätarkastuksessa sekä lonkka- ja kyynärkuvissa. Terve tyttö! Tuulin tarkastanut ja kuvannut EL Kaisa kertoi silmien olevan terveet, toisessa näkyi kuulemma harmiton sikiöaikainen verisuonijäänne, josta ei ole mitään haittaa koiralle. Kyynär- tai lonkkakuvissa ei ollut mitään sairauteen viittaavaa, joten odottelemme hyvällä mielellä Kennelliiton lausuntoa.

Tuuli ei kovin paljon tykännyt silmien tarkastamisesta, mutta muutoin kaikki sujui hyvin. Nyt meillä on vielä ihan tyyntä, kun Tuuli nukkuu päätään selväksi. Sara käy määrävälein nuuhkimassa Tuulia, ihmettelee varmaan sen rauhallisuutta ja ehkä yrittää hoitaakin kaveria...

Sateen ropinaa

Viikonloppu kului nopeasti Siikalatvan MEJÄ-kokeessa. Iso onnittelu Ristolle (pk. mäyräkoira), josta Foudilaisen Karin ohjaamana tuli Suomen jäljestämisvalio upealla pistemäärällä 48! Paljon onnea myös muille kokeessa onnistuneille!

Saran jäljestys ei tällä kertaa oikein ottanut sujuakseen. Koiraa näytti kiinnostavan huomattavasti enemmän metsän muut hajut, kuin sille osoitettu jäljestystyö, niinpä eivät pisteetkään päätä huimaa: 20 pistettä ja 3-tulos. Onhan siinä hiukan parantamisen varaa...

Lauantaipäivä ja seuraava yö oli kovin sateista. Jäljentekijät palasivat keskuspaikalle märkinä ja kylmissään, kuuman saunan toivossa - sisällä kämpässäkin sytyttelimme takat, jotta ilman kosteus vähenisi ja märät vaatteet saataisiin kuivattua. Vähitellen mielialat kuitenkin kohosivat, kun saatiin saunottua ja kuivat vaatteet yllemme, ja illan kruunasi  Henrin ja Teijon valmistama herkullinen ilta-ateria, kiitos kokeille!

Sara ja Tuuli viihtyvät loistavasti "Pikku Myyssä", pienessä Poksi-merkkisessä asuntovaunussani. Yöllä sade ropisi vaunun kattoon välillä kovastikin, mutta me tyttöjen kanssa nukuimme makiasti kylki kyljessä. Koeaamuna sade oli lakannut, mutta sää oli vielä pilvinen ja vähän viileä, siis hyvä keli koirien jäljestää.

Sivu 18 / 19